Valitsemalla "Kyllä, poistun Amgen.fi:stä" -vaihtoehdon ymmärrät, että olet jättämässä Amgen.fi-yhtiön virallisen sivuston ja että sinut ohjataan toiselle internet-sivustolle, joka kuuluu kolmansille osapuolille. Amgen Finland ei ole vastuussa kyseisen sivuston sisällöstä tai mielipiteistä eikä anna mitään vakuutuksia sellaisen sisällön tai sen tarkkuuden suhteen. Valitsemalla tämän vaihtoehdon ja siirtyessäsi linkitettyihin kolmannen osapuolen sivustoihin ymmärrät, että teet niin omalla vastuullasi.
Sinut ohjattava verkkosivusto voi olla suunniteltu yksinomaan tietyn maan tai tiettyjen maiden asukkaille, kuten kyseisellä verkkosivustolla mainostetaan. Tämän seurauksena sinut ohjattavalla verkkosivustolla voi olla tietoa lääketuotteista tai käyttöaiheista, jotka eivät ole hyväksyttyjä Amgen Finlandissa. Jos asut muussa maassa kuin mihin kyseinen verkkosivusto on suunnattu, otathan yhteyttä paikalliseen Amgen- edustajaasi saadaksesi oikeat tiedot tuotteista asuinmaassasi.
Osteoporoosi kehittyy hitaasti vuosien mittaan usein huomaamatta
Osteoporoosi on hiljainen sairaus. Sairautta ei voi nähdä eikä tuntea. Ja usein vasta murtuma on merkki haurastuneesta luusta.
Osteoporoosi on vakava ja krooninen sairaus, joka heikentää luun lujuutta ja altistaa sen murtumille jo pienistä vammoista.1 Suomessa tapahtuu vuosittain arviolta 45 000 osteoporoottista murtumaa, ja murtumien vuosittaisen määrän ennustetaan nousevan 60 000 murtumaan vuoteen 2034 mennessä.2
Osteoporoosin tunnistaminen ja hoidon aloittaminen on tärkeää, koska hoitamaton sairaus lisää uusien murtumien riskiä.3 Osteoporoottiset murtumat heikentävät elämänlaatua ja lisäävät myös kuolemanvaaraa. 4,5
Osteoporoosi kehittyy hitaasti vuosien aikana usein huomaamatta. Sairauden ensimmäinen oire onkin yleensä luunmurtuma ja sen aiheuttama kipu.
Osteoporoosin haurastuttamaan luuhun tulee helposti pienienergiainen murtuma, joka syntyy kaaduttaessa samalta tasolta tai pudotessa alle metrin korkeudelta.3 Tyypillisiä pienienergiaisia murtumia ovat nikama-, lonkka- ja rannemurtumat.1
Amgen on sitoutunut edistämään osteoporoosia sairastavien ihmisten terveyttä bioteknologian tutkimuksen avulla sekä lisäämällä tietoisuutta sairaudesta. Pidämme tietoisuuden lisäämistä tärkeänä, jotta osteoporoosiepäilyn herätessä henkilöt saisivat riskitekijöiden kartoituksen mahdollisimman ajoissa.
Varhaisen tunnistamisen ja kokonaisvaltaisen hoidon tavoitteena on murtumien ehkäisy.
Osteoporoosin tunnistamisessa ja osteoporoosilääkityksen aloittamisessa on merkittäviä puutteita ja suuria alueellisia eroja Suomessa.
Kaksoset Pirjo ja Paula ovat molemmat saaneet osteoporoosidiagnoosin. Paulalla oli osteoporoottisia murtumia tai epäilyjä niistä jo paljon ennen varsinaista diagnoosia.
Luukudos uusiutuu koko elämän ajan. Luun määrä kasvaa 20–30 vuoden ikään asti, mutta ikääntyessä luuta alkaa hajota enemmän kuin sitä syntyy. Osteoporoosi eli luukato onkin yleisintä ikääntyneillä. Osteoporoosia esiintyy kuitenkin kaikenikäisillä, koska tietyt sairaudet ja lääkkeet voivat aiheuttaa sitä.3
Naiset sairastuvat osteoporoosiin miehiä useammin. Arviolta 40 prosenttia yli 50-vuotiaista naisista saa elämänsä aikana ranne-, nikama tai lonkkamurtuman.1
Osteoporoosia sairastavalla luuhun tulee helposti pienienerginen murtuma, esimerkiksi kompastumisen seurauksena. Yleisin osteoporoottinen murtuma on nikamamurtuma, jonka oireena on tyypillisesti kova kipu jossakin kohtaa selkärankaa.6
Pienienergiaisen murtuman tunnistaminen ja potilaan ohjaus hoitoon on keskeistä. Pituuden lyhentyminen (vähintään 4 cm) ja ryhtimuutokset (esim. rintarangan kaarevuus lisääntyy) voivat olla myös merkkejä osteoporoosista. Osteoporoosi todetaan luuntiheysmittauksella.3
Osteoporoosin perushoitoon kuuluu riittävästä D-vitamiinin ja kalsiumin saannista sekä liikunnasta huolehtiminen. Lisäksi kaatumisten ehkäisy ja tupakoinnin lopettaminen on tärkeää. Osteoporoosilääkityksen tarve ja kesto ovat yksilöllisiä, ja ne perustuvat potilaan murtumariskiin.1
Lääkärilehdessä julkaistussa tutkimuksessa osoitettiin, että osteoporoosin tunnistamisessa ja lääkemääräyskattavuudessa on merkittäviä puutteita ja suuria alueellisia eroja eri puolella Suomea. Pienienergiaisen murtuman saaneista lähes joka neljännellä oli ollut aiempi murtuma edellisen vuoden aikana, mutta vain 7 %:lla oli osteoporoosilääkemääräys.7
Amgenin ja asiantuntijoiden yhteistyössä tekemässä tutkimuksessa tarkasteltiin, kuinka suuri osa pienienergiaisen murtuman saaneista potilaista sai osteoporoosilääkemääräyksen eri puolella Suomea. Kyseessä oli retrospektiivinen rekisteritutkimus, joka toteutettiin vuosina 2015–2019 tehtyjen hoitoilmoitusten ja Kelan reseptitietojen pohjalta. Tutkimuksen kohdejoukkona olivat 50 vuotta täyttäneet naiset ja 60 vuotta täyttäneet miehet, joilla oli vähintään yksi osteoporoosiin viittaava murtumadiagnoosi.7
Aiemman murtuman tiedetään ennustavan uutta murtumaa. Käypä hoito -suosituksessa tavoitteena onkin, että mahdollinen osteoporoosin hoidon tarve arvioitaisiin kaikilta pienienergiaisen murtuman saaneilta.3
Tutkimuksen tulokset kuitenkin osoittivat, että pienienergiaisen murtuman jälkeinen lääkemääräyskattavuus vaihtelee eri puolella Suomea. Hoitoerot korostuivat erityisesti lonkkamurtumissa, joiden jälkeinen lääkemääräyskattavuus oli 3–32 % eri sairaanhoitopiireissä. Lääkemääräyksiä kirjattiin vähiten Länsi-Pohjan, Pirkanmaan ja Keski-Pohjanmaan sairaanhoitopiireissä ja eniten Keski-Suomen ja Itä- ja Etelä-Savon sairaanhoitopiireissä.7
Tutkimuksen mukaan Suomessa on puutteita ja suuria alueellisia eroja osteoporoosin sekundaaripreventiossa eli uuden murtuman ehkäisyssä.7
1. Mustajoki P. Osteoporoosi (luukato). www.terveyskirjasto.fia> Lääkärikirja Duodecim. Kustannus Oy Duodecim 7.1.2021.
2. Kanis JA, et al. SCOPE 2021: A new scorecard for osteoporosis in Europe, Arch Osteoporos 2021 Data from SCOPE 2021 resources, International Osteoporosis Foundation https://www.osteoporosis.foundation/scope-2021
3. Osteoporoosi. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Endokrinologiyhdistyksen, Suomen Gynekologiyhdistyksen ja Suomen Geriatrit ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2020 (viitattu 17.10.2023). Saatavilla internetissä: www.kaypahoito.fi
4. Cooper C. Am J Med, 1997;103(2A):12S-17S.
5. Petersen MB, et al. Injury 2006;37:705-11.
6. Delmas PD, et al. J Bone Miner Res 2005;20:557.
7. Isomeri O ym. Suom Lääkäril 2023;78(33-34):1293.